Joka vuosi ne on kuvattava uudestaan.
Sinisenä läikehtivät metsänpohjat ja valkovuokkomatot.
Mieluiten ilta-auringossa, rastaiden sekakuoron säestämänä.
Ja joka vuosi niistä ja kaikesta tästä ympäröivästä keväästä pakahtuu
aivan yhtä lujasti.
