Hillankukkia: 2012

Maksimjärvensalo

Suomen itärajan takaa, suunnilleen Kajaanin korkeudelta, alkaa n. 100 000 hehtaarin kokoinen suojelematon aarniometsäalue.

Alue on luonnonsuojelullisesti valtavan arvokas. Sen metsistä suuri osa on täysin luonnontilaisia. Ihmistoiminta on historiassa rajoittunut lähinnä kaskitalouteen, jonka jäljet tuovat oman leimansa osalle aluetta. Lukuisten uhanalaisten vanhoja luonnonmetsiä tarvitsevien kääpä-, jäkälä- ja sammallajien lisäksi Maksimjärven metsiä asuttavat myös mm. metsäpeurat.

Maksimjärvensalon kaltaisia todella suuria, lähes kaikelta ihmistoiminnalta säästyneitä, aarnimetsäalueita on jäljellä enää hyvin hyvin vähän.

Ja kyllä, tämä koskee myös Venäjää:

"The romantic notion of the Russian forest as an unbroken band of boundless wilderness is a myth. In reality, the taiga consists of fragments of wilderness, separated by areas affected - either directly or indirectly or indirectly - by modern land use." (Aksenov et al. 2002, Atlas of Russia's intact forest landscapes)

Olin elokuussa mukana kartoittamassa Maksimjärvensalon metsiä ja niiden lajistoa. Tässä kuvia tuolta reissulta:

Alueen metsien yksi tärkeistä erikoispiirteistä ovat upeat, täysin luonnontilaiset, korpinotkelmat, jotka ovat laajuudeltaan ja runsaudeltaan aivan jotain muuta kuin mihin Suomen metsiä kolutessa on tottunut.

Raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria) on vanhojen luonnonmetsien laji, jota harvemmin, jos koskaan, näkee näin runsaana.

Luonnontilaisissa metsissä on monikymmenkertaisesti lahopuuta talousmetsiin verrattuna. Suomen metsälajeista neljäsosa on riippuvaisia lahopuusta.

Palojälkien värittämää mäntykangasta.

Pihkanjuoksutusjälkiä männyssä - niitä harvoja merkkejä ihmistoiminnasta, joita alueella voi havaita.

Lettoräme on luokiteltu Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja Pohjois-Suomessakin vaarantuneeksi (VU) luontotyypiksi.

Erämaalampi ja täydellinen uintipaikka.

Majavien muokkaamaa maisemaa.

Harmaanokijäkälä (Cyphelium inquinans), vanhan metsän indikaattorilaji. Nokijäkälät erottaa helposti muista mustista pienistä nappimaisista jäkälistä kosketettaessa sormeen jäävien nokimaisten värjäymien perusteella. Lajitason määritys onkin sitten jo haastavampaa...

Rusokantokääpä (Fomitopsis rosea) on vanhan metsän laji, joka vaatii pitkän lahopuujatkumon.

Liekokääpä (Gloeophyllum protractum) tyypillisessä elinympäristössään, paloalueen hiiltyneellä mäntyrungolla.

Lähikuvia raidankeuhkojäkälästä

Raidantuoksukäävän (Haploporus odorus) voi löytää sen voimakkaan ominaistuoksun ansiosta vaikka silmät kiinni. Tosin vanhojen raitojen harvinaistuessa myös raidantuoksukäävältä tuoksuvat metsät ovat käymässä vähiin.

Maksimjärvensalo on ollut turvassa hakkuilta luontojärjestöjen ja metsäyhtiöiden välisellä sopimuksella ja sinne on esitetty perustettavaksi suojelualuetta. Moratorio on kuitenkin joitain vuosia sitten osittain purettu ja alueella on aloitettu hakkuut.

Reuna-alueilta aarniometsää hävitetään jo minkä ehditään ja metsäautotiet, sekä niiden mukana hakkuut, tunkeutuvat kaiken aikaa syvemmälle erämaa-alueen sisälle.

Metsäautotiemaisemaa. Mäen toiselta puolen paistaa avohakuuaukea.

"Modernia maankäyttöä" Maksimjärvensalon metsissä.

Yksi Maksimjärvensalon metsiä hakkaavista metsäfirmoista on Ikean tytäryhtiö Swedwood. Ikea toteaa omassa ympäristöohjelmassaan seuraavaa:

"Oli puu FSC-sertifioitua tai ei, kaiken IKEA-tuotteissa käytettävän puun tulee täyttää metsänhoitoa koskevat vähimmäisvaatimuksemme. IKEA-tuotteiden puu ei saa olla peräisin koskemattomista luonnonmetsistä tai metsistä, joilla on erityistä suojeluarvoa, ellei niitä ole sertifioitu vastuullisesti hoidetuiksi".

Tämä kannattaa muistaa seuraavan kerran kun on hankkimassa kotiinsa Ikean lastulevyä.