Suoluonnon arvostus ei ole Suomessa ollut järin korkealla kai koskaan. On yli 5 miljoonaa hehtaaria ojitettua suota, yhteiskunnan vankka tuki turpeen tuotannolle ja kaivossuunnitelmia Natura-alueiden soille. Suolajien uhanalaisuuskehitys on hyvin huolestuttavaa. Erityisen huono tilanne on Etelä-Suomessa, jossa lähes kaikki suotyypit on arvioitu alueellisesti uhanalaisiksi. Soiden suojelulla on siis kiire. Suokukko, rahkahopeatäplä, suoneidonvaippa, pikkukihokki ja muut soiden uhanalaiset ansaitsevat parhaan mahdollisen suojelualueverkoston. Sellaisen, jota maan parhaat suotuntijat ovat vuosia valmistelleet. Sellaisen, jossa suojeluhehtaarit kohdistetaan niin että vähillä suojeluun osoitetuilla varoilla saatava hyöty luonnon monimuotoisuudelle on mahdollisimman suuri.
Luonto-Liitto käynnisti perjantaina #suojellaansuot -kampanjan, jossa vaaditaan ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosta huolehtimaan soidensuojelun täydennysohjelman toteutuksesta hallitusohjelmassa sovitulla tavalla. Kampanjan tiimoilta kävin taas kuvausretkellä pienellä, ojien ympäröimällä lähisuolla, sillä samalla jolta edellisenkin postauksen kuvat ovat peräisin. Aamuaurinko sai pakkasyön vielä kuuralla peittelemän suon kimaltelemaan ja jäiset karpalot yhdistettyinä jäisessä suossa rämpisestä pikkuhiljaa kylmettyneisiin varpaisiin antoivat varsin jäis... pirteän alun päivälle.
