Valoton ja lumeton muttei aivan väritön

Läpimärkä maatuvien lehtien metsä voi sekin olla kiehtova retkipaikka! Oikeaan tunnelmaan päästäkseen tähän voi vielä kuvitella äänimaailmaksi viereisen järven kymmenien joutsenten törähdykset.

Joku nahakka. Ehkäpä purppuranahakka? 

Sama tyyppi ylhäältä päin.

Kannosta pilkistävät keltasarvikat(?) loistivat pikkuruisina lyhtyinä.

Sangen sitkeä lupiini ja muita lokakuun kukkijoita

Kun maisemaa kuorruttaa viikkokausia pelkkä haljuna roikkuva valoton massa on hyvä hetki järjestellä koneelle kertyneitä kuvia (oikeasti ainoa hyvä hetki olisi joka kerta kun ne uudet kuvat sinne lataa) ja poimia blogiin arkistomatskua. Kovin kauas arkistojen syövereihin ei tässä nyt kuitenkaan syöksytä vaan kuvat ovat parin viikon takaa lokakuun viimeisten päivien kukkaloistosta.

Suojellaan suot!

Miten aivan vasta tehtävässään aloittanut, ympäristöpolitiikassa ilmeisen kokematon ympäristöministeri voi tuosta noin vain ylikävellä suuren joukon asiantuntijoita, ilmoittaa että vuosien työ on tehty väärin ja jäädyttää laajapohjaisen työryhmän huolella valmisteleman soidensuojeluohjelman toteutuksen? Siinä ajatuksia viime päiviltä. Eihän tämä nyt näin voi mennä!

Suoluonnon arvostus ei ole Suomessa ollut järin korkealla kai koskaan. On yli 5 miljoonaa hehtaaria ojitettua suota, yhteiskunnan vankka tuki turpeen tuotannolle ja kaivossuunnitelmia Natura-alueiden soille. Suolajien uhanalaisuuskehitys on hyvin huolestuttavaa. Erityisen huono tilanne on Etelä-Suomessa, jossa lähes kaikki suotyypit on arvioitu alueellisesti uhanalaisiksi. Soiden suojelulla on siis kiire. Suokukko, rahkahopeatäplä, suoneidonvaippa, pikkukihokki ja muut soiden uhanalaiset ansaitsevat parhaan mahdollisen suojelualueverkoston. Sellaisen, jota maan parhaat suotuntijat ovat vuosia valmistelleet. Sellaisen, jossa suojeluhehtaarit kohdistetaan niin että vähillä suojeluun osoitetuilla varoilla saatava hyöty luonnon monimuotoisuudelle on mahdollisimman suuri.

Luonto-Liitto käynnisti perjantaina #suojellaansuot -kampanjan, jossa vaaditaan ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosta huolehtimaan soidensuojelun täydennysohjelman toteutuksesta hallitusohjelmassa sovitulla tavalla. Kampanjan tiimoilta kävin taas kuvausretkellä pienellä, ojien ympäröimällä lähisuolla, sillä samalla jolta edellisenkin postauksen kuvat ovat peräisin. Aamuaurinko sai pakkasyön vielä kuuralla peittelemän suon kimaltelemaan ja jäiset karpalot yhdistettyinä jäisessä suossa rämpisestä pikkuhiljaa kylmettyneisiin varpaisiin antoivat varsin jäis... pirteän alun päivälle.

P.S. Täällä voit myös allekirjoittaa vetoomuksen soiden suojelun puolesta

Sieniä ja seittejä

Syksyinen suo leiskuu punaisena, keltaisena, vihreänä, ruskeana, tuoksuvana ja läpimärän loiskuvana.

Kohta on karpaloaika!

Vesi kielellä, suoretki mielellä!

Sukellus sumuun

Sumu on maisemakuvauksessa loputtoman kiehtova elementti. Se valikoi valmiiksi kuvan kannalta olennaiset kohteet, ja toisaalta vähintään yhtä kiinnostavaa, kuin se mitä kuvassa näkyy, on se mikä jää näkymättömiin. Lintujen syyslaulusta helisevä äänimailma ja pellon laidan kahisevat ja rytisevät pensaikot kertovat ettet suinkaan seiso sakean sumun peittämän peltoaukean edessä yksin.

Nämä kuvat olen ottanut kolmelta melko pikaiselta kuvausretkeltä, osittain samoista maisemista. Jokaisena aamuna sumun luonne, valot, värit ja tunnelma ovat olleet varsin erilaisia - kahta samanlaista sumua tuskin onkaan!

Saappaiden alla sammalmatto

"Mitä useammin metsässä käy ja mitä kauemmin siellä viihtyy, sitä paremmin ihminen voi."